Hellureeei!
Ajattelin nyt vähän kirjoitella tässä kun ei ole muuta tekemistä ja ajattelin nyt kertoa Kopsusta niiku sillee et mitä ollaan keretty tekee ja mitä ollaan alkamassa harjoittelee sekä siitä että mitä oma elämäni oli ennen kun se tuli elämääni ja kuinka viihdyn myös omistajien seurassa .
Noh, kaikkiha alkoi silloi 26.1. eli kohta on 2kk yhteistä taivalta. Siinä ajassa kerettiin edetä jo luottamuksen suhteeseen. Ensimmäisillä kerroilla, se vähän epäröi minun suhteeni, mutta kuitenkin ajan myötä se tottui ja tottui entistä enemmän, jonka jälkeen se alkoi kulkemaan jopa taluttamatta takanani ilman narua (naru kuitenkin käden ulottuvilla). Ensimmäinen päivä oli mielenkiintoinen, sillä tiesin että ponista tulisi minulle niin tärkeä, että tahdon panostaa ponin kanssa työskentelyyn. Kuitenkin on odotettava täyttä työntekoa sillä poni on kantavana. Kuitenkin edistystä on tapahtunu siten, että poni nostaa jo laukan. Laukassa on vain yksi vika joka täytyy korjata; sen jalat menevät välillä sekaisin siinä ja se ei osaa vielä rentoutua kunnolla laukassa. Se jännittää aivan kamalasti yhä edelleen, mutta käynnistä ollaan saatu mukavan leppoinen ja rauhallinen. Hitaalla mutta varmalla työllä onnistuu taatusti!
Nyt olen ajatellut alkaa kokeilemaan sille maapuomeja, jossa se oppisi nostamaan jalkojaan vähän enemmän ravissa. Sillä on myös pieni ongelma, että aina kun tekee ravissa puoli ,-tai puolipidätteen, se alkaa töltätä. Tehtävää siis edelleen on. Tämän päivän (17.3. Su) ajatuksissa olis käydä kahden maapuomin avulla vähän jo alkeita käynnissä, voisi myös yhden kerran kokeilla ravilla mikäli kaikki menee hyvin. Esteiden hyppiminen aloitetaan vasta vuoden 2014 tammikuussa että varsa on kyllin iso ja pärjää yksin tarhassaan sekä että tamma on varmasti toipunut synnytyksestä!
Ja tosiaan. Sitten lupaamaani aiheeseen, ENNEN KOPSUA.
Tosiaan, kun muutin uudelle paikkakunnalle, (taino uusi ja uusi..) kaikki oli aivan vierasta. Kylän tavat, ihmiset, lähipiirit, koulu.. Kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Kuitenkin alku-vuosi meni koulun kanssa taistellen ja panikoiden, että löydänkö täältä enään hevosharrastusta mitä jatkaa jota rakastan. Koulukuraattori, minä ja äitini etsimme kuumeisesti minulle hoidettavaa hevosta tai ylläpidettävää. Kävimme läpi ratsastustallin jossa pidettiin liian kalliita tunteja, kävimme läpi ravitalleja joissa oli huippu ravureita mutta en ole niin innostunut raveista kuin ratsastuksesta. Pinnasin alkuvuoden koulusta omien hankaluuksien takia siis.
Kuitenkin tuli sekin päivä, jolloin pääsin näkemään uutta hoitoponiani, Kopsua. Tapasimme omistajan tilan pihassa, ja siitä matkasimme kohti tallia navetan poikki. Siitä hevosen tykö. Tamman säihkysilmät teki muhun heti vaikutuksen. Ensimmäinen ratsastuskerta ei ole koskaan parhaita eikä aina onnistu. Kuitenkin olin niin jännittyny etten oikee tienny miten hevosta ratsastettiin. Ensimmäisen päivän jälkeen kävin seuraavalla viikolla seuraavan kerran. Silloin kokeiltiin jo laukannostoa mutta tamma oli seissyt niin kauan et oli unohtanu. Kolmannella ratsastuskerralla laukannosto onnistui.
Neljännellä tallikäynnilläni aloin toimii itsenäisesti. Mua välillä hävetti että jos teinkin jotaki väärin, tai sitten laittaisinko tavaroita vääriin paikkoihin? Jännitysten myötä, ja tallin tavoille totuttua aloin olla tallissa ja navetassa kuin kotonani. Ystävystyin lehmien kanssa, kui myös ponin kaa enemmän ja enemmän.
Välilemme on kehittynyt side, joka kyllä kestää pitkätkin välimatkat ja väliajat jolloin en käy. Nyt en ole päässyt viikkoon sairastelun takia. Mutta kuitenkin tänään sinne olen menossa kaverin kans (:
ILLALLA TOINEN POSTAUS♥
